Kapitalismissa nuoret ovat erityisten sortamismuotojen kohteina. Työmme ovat huonoja ja palkkamme alhaisia, me kärsimme vanhempien ja opettajien hallitessa ja päättäessä mielivaltaisesti puolestamme, seksuaalikehityksemme on estetty, me emme saa äänestää mutta meidät voidaan lähettää kuolemaan imperialistisiin sotiin, esimerkkejä on monia. Tällainen sorto on kapitalismin tulosta ja siksi ainut keino sen lopettamiseen on kapitalistisen järjestelmän kukistaminen.

Tällainen sorto jatkuu myös vasemmistossa. Missä tahansa reformistipuolueessa voi nähdä, kuinka aikuiset päättävät poliittisesta linjasta samaan aikaan kuin nuorille jää julisteiden levittäminen.

Nykypäivän antikapitalistinen liike, joka on ollut aktiivinen ympäri maailmaa Seattlen WTO:n vastaisista protesteista lähtien, on lähinnä nuorisoliike. Liikkeen “aivot” ovat valtiosta riippumattomien organisaatioiden, reformistipuolueiden ja ammattiliittojen jäseniä mutta liikkeen kädet ja jalat ovat radikaalit nuoret.

Perinteinen vasemmisto, toisin sanoen reformistipuolueet ja ammattiliitot, on tyrmistyttävän heikko nuorten joukossa. Nuoret ovat tulossa aktiivisiksi kiertämällä vasemmiston ja työväenliikkeen, minkä ilmentymä nykypäivän antikapitalistinen liike on.

Edistyksellisimmät antikapitalistisen liikkeen jäsenet täytyy saada luokkataistelun, työläisvallankumouksen perspektiivin, puolelle. Me taistelemme liikkeen nuorten jäsenien oikeuden puolesta järjestäytyä itsenäisesti riippumatta “vanhasta” reformistijohtajuudesta ja ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Mennäkseen eteenpäin, radikalisoituneet nuoret tarvitsevat itsenäisen vallankumouksellisen nuorisojärjestön. Vuosisadan ajan kommunistinen liike on puoltanut tällaista järjestöä. Kommunistinen internationaali kirjoitti vuonna 1921: “Koko työväennuorisoliikkeen historia jokaisessa maassa osoittaa että vain itsenäinen, toisin sanoen, itsehallittava, nuorisojärjestö tuottaa rohkeita ja määrätietoisia vallankumoustaistelijoita ja neuvokkaita työväenvallankumouksen sekä neuvostovallan organisoijia.” (1)

“Nuorisoliikkeen täydellisellä itsenäisyydellä”, jota Lenin puolusti (2), on kaksi puolta:
1) erottaa nuoret reformistijärjestöistä hylkäämällä jyrkästi kaikelaisen holhouksen sekä valtakoneiston tahtoon alistumisen.
2) antaa nuorille aktivisteille mahdollisuus ottaa vastuuta ja täten oppia omista onnistumisistaan ja virheistään.

Siksi REVOLUTION toimii rakentaakseen täysin itsenäisen, vallankumouksellisen kommunistisen nuorisojärjestön. Poliittinen ja järjestöllinen itsenäisyys tarkoittaa, että nuorten täytyy päättää poliittisesta linjastaan itse ja laittaa ne käytöntöön itsenäisesti. Nuoret aktivistit tarvitsevat muutakin kuin vain teorian: he tarvitsevat vastarintaisen mielenlaadun sekä uskon siihen, että he voivat vain oppia taistellessaan ajatuksiensa puolesta. (He oppivat jo porvarikouluissa sokeaan tottelevaisuuteen.) Kommunistisen nuorisojärjestön pitää olla vallankumouksellisen taistelun koulu, jossa opetetaan vankumattomasti myötävaikuttamaan marksilaiseen teoriaan.

Me haluamme laaja-alaisen nuorisojärjestön, jossa voivat osallistua kaikki nuoret, jotka haluavat taistella kapitalismia vastaan. Haluamme nuorisojärjestömme ohjelman pohjautuvan marksilaiseen teoriaan ja kokemukseen työväenliikkeen saralla. Jokaisen sukupolven täytyy lähestyä sosialismia omalta kantiltaan, ja siksi nykypäivän nuorien aktivistien täytyy ennemmin kehitellä omia ideoitaan kuin omaksua vanhempiensa valmiiksi tekemiä kaavoja. Siksi vallankumoukseksellisen nuorisojärjestön ei pidä pelkästään puuttua päättäväisesti luokkataisteluun vaan tarjota myös areena laaja-alaisimmille väittelyille koskien kaikkia poliittisia kysymyksiä.

Itsenäisyys ei tarkoita, että haluaisimme tehdä pesäeron vanhemmista aktivisteista. Kokeneemmat vallakumoukselliset ovat erittäin tärkeitä opettajia ja neuvonantajia meille. Mutta kuten Karl Liebknecht julisti sata vuotta sitten: “Nuorison täytyy itse valita johtajansa ja neuvonantajansa.” (3) Meille tämä konkreettisesti tarkoittaa: me haluamme ehdotuksia työhömme liittyen, mutta nuorien pitää itse päättää, mitä tehdä niillä ehdotuksilla.

Me haluamme saada muut vallankumoukselliset ryhmät, ja varsinkin niiden nuoret jäsenet, mukaamme projektiin tukemaan ja rakentamaan itsenäisiä nuorisojärjestöjä. Tältä pohjalta työskentelemme yhdessä muiden vallankumouksellisten ryhmien kanssa silloin kun jaamme samanlaiset poliittisohjelmalliset tavoitteet. Näiden ryhmien pitää hyväksyä, strategisena projektina, että nuoret aktivistit tarvitsevat itsehallittavia rakennelmia (ja täten pidättäytyä suljetuista (puolue)ryhmistä sekä entrismistä omiin nuorisojärjestöihinsä)

Itsenäisen vallankumouksellisen nuorisojärjestön rakentaminen ei ole itsessään loppu. Tarkoituksena on panna nuoret liikkeelle muodostamaan työväenluokan vallankumouksellista puoluetta.

Kun ilmaantuu vallankumouksellinen työläisten puolue, jolla on vaikutus ihmismassoihin, vallankumouksellisen nuorisojärjestön täytyy olla elimellinen osa sitä, toisin sanoen ottaen osaa puolueen päätöksentekoon tasavertaisesti ja myöntyä yhteisiin päätöksiin. Sellainen puolue yhdistäisi kaiken ikäiset vallankumoukselliset, vastakohtana pienelle propagandaryhmälle, johtaa merkittäviä toimia luokkataistelussa. Nuorien pitää silloin olla näiden toimien eturivistössä. Mutta tässäkin tapauksessa nuorisojärjestön tarvitsisi säilyttää sen järjestöllinen itsenäisyytensä, toisin sanoen osallistuminen puolueen toimintaan pitäisi jatkuvasti punnita uudelleen.

Saadakseen vallankumouksellisen ohjelman sekä vastaavan järjestön puolelle laajimmat mahdolliset voimat nuorien joukosta, me vaadimme perustettavaksi vallankumouksellinen nuorten internationaali. Me emme pidä tätä lyhytaikaisena projektina, joka toteutetaan seuraavien kuukausien aikana, sillä tämä on strateginen suuntautuminen, johon me lakkaamatta pyrimme.

REVOLUTION:in kansainvälinen konferenssi
28. heinäkuuta 2007, Liberec

.

Notes:
1. “Theses on the Youth Movement”, passed by the Executive Committee of the Communist International in August 1920, published in “Declarations of Independence”, p. 17.
2. “Jugend-Internationale” by V.I. Lenin, published in “Declarations of Independence”, p. 15.
3. “Workers’ Movement and Youth Organization” by Karl Liebknecht, published in “Declarations of Independence”, p. 13.